Anteron perhe muuttaa Oulun kasarmilta tavalliselle omakotialueelle. Isä laatii perheelle kymmenen käskyä ja veljekset totuttelevat elämään maailmassa jossa kaikki eivät kuulu sotilasperheisiin. Talvi-iltoina pojat makaavat rinnakkain lumihangessa tuijottamassa ikkunan läpi naapurin televisiota. Typpitehdas räjähtää yöllä ja koko kaupunginosan väki kerääntyy ihmettelemään taivaan outoja värejä.

Murrosikä tekee tuloaan, Antero alkaa tajuta itsensä perheestä erilliseksi olennoksi. Ruumis kasvaa ja muuttuu, tuntuu kaipaavan uusia tehtäviä. Antero haaveilee mokkakengistä ja napahousuista, kokee ensimmäiset kaukorakkaudet ja ahdinkotilat tilanteissa joissa hänen odotetaan käyttäytyvän miehen tavoin. Monenkirjavien kokemusten ja tuntojen pyörteestä alkaa selkiintyä myös varsinainen kutsumus: Antero pyrkii ja pääsee Savonlinnan taidelukioon – ja jättää hyvästit kotikaupungilleen Oululle.

”Väisäsen romaani on mainio murehtimisen vastalääke. Vanikan palat osoittaa, ettei ole olemassa mitään niin arkista, ettei siitä löytyisi tilaa myös mielikuvitukselle ja kauneudelle,” kirjoitti Pohjolan Sanomat vuonna 2004 ilmestyneestä esikoisesta.

Hannu Väisänen (s. 1951 Oulussa) on maamme tunnetuimpia kuvataiteilijoita. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja hänen töitään on ollut esillä useissa yhteisnäyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Väisänen asuu nykyisin Ranskassa.

Ajankohtaista